Turun kaupunginvaltuusto on tulevan kesän kynnyksellä tärkeän päätöksen edessä. Kyse ei ole vain joukkoliikennevaihtoehdon teknisestä valinnasta superbussin ja raitiotien välillä. Kyse on arvovalinnasta, joka määrittää Turun kasvua, liikkumista, taloutta ja asuinympäristöjä pitkälle eteenpäin.
Asuinympäristömme: tiivistämisen tie vai tasapainoinen kehitys
Viime vuosina Turku on kasvattanut asuinympäristöään vauhdilla. Kiireen seurauksena rakennetut alueet kertovat jo nyt omaa tarinaansa. Herttuankulman tiivis ja Linnanniemen alueelle suunniteltu vielä tiiviimpi rakentaminen on herättänyt keskustelua: onko tämä se tapa, jolla haluamme jatkossa laajentaa asuinalueita Itäharjulle ja muualle mahdollisen ratikkakäytävän varrelle? Tiiviin asuinrakentamisen logiikkaa perustellaan sillä, että ratikka vaatii ympärilleen riittävästi “kaupunkikehitystä”, jotta hanke saadaan näyttämään edes lähellekään kannattavalta.
Samalla on jätetty miettimättä, toivovatko nykyiset ja uudet turkulaiset em. alueiden asukkaat kyseisen kaltaisen ”kaupunkikehityksen” vaatimia ylitiiviitä korttelirakenteita. Me turkulaiset arvostamme vihreyttä, tilaa ja lähipalveluiden helppoa saavutettavuutta. Nämä toteutuvat parhaiten, kun, kun kaavapäätökset eivät perustu kalliin ratikkainvestoinnin sanelemiin kannattavuuskertoimien tavoitteluun joukkoliikennekäytävässä.
Potentiaalista arvonnousua pienellä kaupunkialueella ja arvonlaskua laajemmin muualla
Raitiotien perusteluksi esitetään usein sen väitettyä pitkänaikavälin kykyä nostaa tonttien ja kiinteistöjen arvoa. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että taloudellinen hyöty keskittyisi ratikkalinjan vaikutusalueelle, kun taas muualla kaupungissa vaikutus voi olla päinvastainen. Onko reilua, että kaupunki vaarallisesti velkaantuu raitiotien vuoksi, jotta tietyn joukkoliikennekäytävän tontti- ja asuntoarvot nousisivat, samalla kun muiden alueiden asukkaat kantavat riskin ja saattavat nähdä oman omaisuutensa suhteellisen arvon heikkenevän?
Turun tulee olla kaupunki, jossa eri alueet kehittyvät rinnakkain, eivätkä kilpaile keskenään. Yhden joukkoliikennehankkeen ei tulisi ohjata koko kaupunkirakenteen taloudellista painopistettä.
Keskustan tulevaisuus: elävä ja saavutettava vai vuosikymmeniksi sidottu
Raitiotiehankkeen vaikutukset keskustan arkeen ovat suuret jo ennen ensimmäistäkään matkustajaa. Rakentamisen vuodet merkitsisivät katutyömaita, kiertoreittejä ja yritysten joutumista ahtaalle. Lisäksi rakentamisen jälkeiset muuttuneet liikennejärjestelyt kuristaisivat ajoneuvoliikenteen kapasiteettia, mikä huonontaisi keskustan saavutettavuutta pitkälle tulevaisuuteen.
Turun keskustan pitää olla elävä ja helposti saavutettava monenlaisilla kulkutavoilla: autoilla, sähköisillä jakamistaksipalveluilla ja vaikkapa tulevaisuuden autonomisilla pienbusseilla. Kallis raitiotie on sen sijaan pysyvä ratkaisu, joka lukitsee liikennejärjestelmämme vuosikymmeniksi. Se tulisi estämään monien uusien ja nopeasti kehittyvien liikennevaihtoehtojen hyödyntämisen kaupunkilaisten hyödyksi.
Kaupungin liikennejärjestelmää ei kannata alistaa yhden, vanhenevan teknologian asettamiin rajoitteisiin, vaan joukkoliikennepäätöksen tulee olla tulevaisuuden kestävä: joustava, taloudellisesti kannattava, ympäristöystävällinen ja kaupunkilaisten arjen sujuvuuden varmistava rakennusaikanakin.
Taloudellinen todellisuus: kestääkö Turun talous huonoa päätöstä
Turun tarkastuslautakunta on todennut yksiselitteisesti, että kaupungin velkataakka on noussut historiallisen nopeasti ja on nyt seurantahistorian korkeimmalla tasolla. Raitiotie-päätös edellyttäisi tästä huolimatta satojen miljoonien lisävelkaa tuoden mukanaan korkoriskit ja kasvavat käyttötalouskulut vuosikymmeniksi eteenpäin.
Raitiotien tukena esitettävät kiinteistötaloudelliset hyödyt perustuvat laskelmiin, joihin sisältyy huomattavaa epävarmuutta eikä niissä oteta huomioon kiinteistöjen potentiaalista arvonlaskua muualla. Varmaa kuitenkin on, että velka realisoituu heti korko- ja lyhennyskuluina, jolloin panostukset kaupunkilaisten todelliseen hyvinvointiin väistyisivät tämän hankkeen tieltä. Lisäksi vuotuiset kustannusleikkaukset peruspalveluista ovat hyvin todennäköisiä, kuten Tampereella ja Vantaalla on tapahtunut.
Kaupungillamme ei ole varaa ohjata näin suurta osuutta tuloista yhteen hankkeeseen aikana, jolloin koulujen, päiväkotien ja peruspalveluiden rahoitus on jo nyt ahtaalla. Rajalliset resurssit vaativat älykkäitä päätöksiä. Kehitetään edelleen Föliä, joka on voittanut viisi peräkkäistä BEST-tutkimusta (Benchmarking in European Service of Public Transport) ja investoidaan useita liikennekäytäviä sisältävään superbussijärjestelmään. Nämä toimenpiteet palvelisivat varmasti laajempaa osaa kaupunkia ja seutukuntaakin huomattavasti pienemmällä taloudellisella riskillä ja joustavammin.
Kaupungin kasvu järkevällä tavalla
Asukasluvun kasvu ei ole itseisarvo, jos se samalla syventää kaupungin taloudellista alijäämää ja lisää paineita peruspalveluiden saatavuudelle. Tällä hetkellä Turun väestönkasvu ei valitettavasti luo kaupungille sellaista verotulojen kasvuennustetta kuin mitä uudet investointitarpeet edellyttäisivät. Raitiotiehankkeen mitoitus perustuu kymmenien tuhansien uusien asukkaiden tavoitteluun ratikkakäytävän varteen riippumatta siitä, onko tällaiselle kasvulle realistista taloudellista pohjaa.
Turku voi valita toisenlaisen suunnan. Kaupungin on panostettava ennen kaikkea yritystemme, suurten ja pienten, työllistämisedellytysten parantamiseen, sillä vain työllisyysastetta nostamalla on mahdollista kasvattaa verotuloja kestävästi. Kun tästä syntyvän aidon elinvoiman vahvistamisen rinnalla huolehditaan asuinalueiden hallitusta kehityksestä, syntyy ratkaisu, joka on pitkällä aikavälillä edullisempi ja turkulaisille reilumpi.
