Turkulaisten viesti on selvä: enemmistö ei halua raitiotietä.
Taloustutkimuksen tuoreen gallupin mukaan 51 prosenttia turkulaisista vastustaa raitiotien rakentamista, kun kannattajia on 33 prosenttia. Loput 14 prosenttia ei ota kantaa. Raitiotie ei saa enemmistön tukea yhdessäkään tarkastellussa ryhmässä – ei sukupuolen, iän, ammatin eikä puoluekannan mukaan. Kyse ei ole pienestä mielipide-erosta. Vastustus on laaja-alaista ja toistuu kaikissa väestöryhmissä. Silti hanketta yritetään edistää.
Sekä miehet että naiset vastustavat, naiset jopa enemmän
Miehistä 38 prosenttia kannattaa raitiotietä ja 48 prosenttia vastustaa sitä. Naisilla vastustus on vielä selvästi voimakkaampaa: vain 27 prosenttia kannattaa, kun 57 prosenttia vastustaa hanketta. Nuoret suhtautuvat ratikkaan muita myönteisemmin, mutta edes heissä kannatus ei nouse enemmistöksi.
Myös suurimpien puolueiden äänestäjät vastustavat
Puolueiden kannattajista kriittisimpiä ovat perussuomalaiset, mutta myös kokoomuksen ja SDP:n kannattajista selvä enemmistö vastustaa raitiotietä. SDP:n kannattajista 62 prosenttia on hanketta vastaan, kokoomuksen kannattajista 64 prosenttia. Toisin sanoen: edes hallitsevien puolueiden omat äänestäjät eivät seiso hankkeen takana.
Kaikissa ammattiryhmissä vastustajia on enemmän
Kaikissa ammattiryhmissä vastustajia on kannattajia enemmän. Jopa opiskelijoiden ja koululaisten keskuudessa mielipiteet jakautuvat, mutta vastustus on edelleen suurempaa kuin kannatus. Niinikään talouden elinvaiheesta riippumatta vastustajia on enemmän kuin kannattajia.
Mikä on muuttunut?
Vuosi sitten Turun Sanomat teettämässä gallupissa 64 prosenttia vastusti raitiotietä ja vain 26 prosenttia kannatti sitä.
Raitiotie on ollut viime kuukausina poikkeuksellisen näkyvästi esillä. Turun kaupunki ja hanketta edistävät tahot ovat tuoneet esiin raitiotien hyötyjä aktiivisesti samaan aikaan, kun päätöksenteko lähestyy. Tämä nostaa väistämättä esiin kysymyksen: missä kulkee tiedottamisen ja vaikuttamisen raja?
Julkisen vallan tehtävä ei ole kampanjoida yhden vaihtoehdon puolesta tilanteessa, jossa asiasta ei ole vielä tehty demokraattista päätöstä. Hyvän hallinnon periaatteiden mukaan kansalaisille tulisi tarjota tasapainoista tietoa – ei ohjata mielipiteitä. Kun enemmistö vastustaa hanketta ja samaan aikaan viestintä painottuu sen edistämiseen, asetelma herättää kysymyksiä.
Poliittisesti tilanne on erityisen herkkä. SDP:n on vahvassa asemassa Turussa ja johtaa gallupeja noin vuotta ennen eduskuntavaaleja. Silti alueellamme puolueen omista kannattajista selvä enemmistö vastustaa raitiotietä. Jos puolueen päättäjät tukevat hanketta vastoin oman äänestäjäkuntansa enemmistön kantaa, riski on ilmeinen: luottamus voi murentua juuri silloin, kun sillä on poliittisesti eniten merkitystä.
Lopulta kysymys ei ole vain ratikasta.
Kyse on siitä, miten päätöksiä tehdään ja kenen ääni niissä kuuluu. Äänestäjän näkökulmasta tilanne on perustavanlaatuinen. Kun ääni annetaan ehdokkaalle, oletuksena on, että tämä käyttää sitä oman harkintansa ja äänestäjiensä tahdon mukaisesti.
Siksi on aiheellista kysyä: saavatko valtuutetut todella äänestää ratikka-asiassa oman näkemyksensä mukaan? Vai ohjaavatko ryhmäkuri ja poliittinen paine päätöksentekoa kulisseissa?
Jos vastaus on jälkimmäinen, kyse ei ole enää pelkästä liikennehankkeesta. Kyse on kunnallisen demokratian uskottavuudesta – ja siitä, voivatko turkulaiset luottaa siihen, että heidän mielipiteellään on merkitystä.
Taloustutkimus toteutti gallupin Ratikkavaalit.fi-työryhmän toimeksiannosta. Kyselyyn vastasi 688 turkulaista 24. maaliskuuta ja 9. huhtikuuta 2026 välisenä aikana. Vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa väittämään: ”Turun pitäisi rakentaa kaupunkiin raitiotie”.
