Helsingin Kruunuvuoren raitiotie, Turun ratikka ja Vantaan ratikka maksavat yhteensä miljardeja euroja investointeina ja vuosittaisina käyttökuluina. Nyt kipuillaan sen kanssa kuka maksaa kustannukset. Ovatko maksumiehiä pääkaupunkiseudulla ratikan käyttäjät HSL:n lipunhinnoissa vai kaikki veronmaksajat veroina?
Isoa osaa ratikan hyödyistä perustellaan työpaikkojen syntymisellä. Kenties vähemmän on mietitty mistä työpaikat tosiasiallisesti syntyvät. Työpaikat syntyvät yritysten omistajien riskinotosta ja kasvuhalusta. Ratikalla on tässä kovin pieni merkitys. Itse en 30 vuotisella työnantajauralla muista että joukkoliikenne itsessään olisi koskaan vaikuttanut päätökseeni uuden työtehtävän luomisesta.
Kuulee myös sanottavan, että ratikka tukee asumisen tavoitteita ja nostaa maan arvoa. Tämä on mahdollista, mutta toki riippuu tavoitteista sekä siitä millaista asumista rakennetaan. On oletettavaa, että iso osa ratikkareitin varrelle rakennettavasta tulee olemaan ARA-tuotantoa, jossa kunta luovuttaa tontin rakennuttajalle noin puoleen hintaan markkinahinnasta. Ja tontit voi kaavoittaa ilman ratikkaakin.
Suhdannemielessä perustellaan, että nyt on halpaa rakentaa: tarkkaan katsoen totuus voi olla toinen. Ratikan edellyttämä infrarakentaminen käy erittäin kuumilla suhdannekierroksilla tällä hetkellä. Yrityksillä on sekä suunnittelussa että rakentamisessa vahvat tilauskannat ja hyvät hinnat. Asuntorakentaminen on jäässä, ei infrarakentaminen. Nyt on kallis aika rakentaa infraa.
Elinvoimasta puhutaan paljon. Tässä hyvä havaita että ratikkaliikenteen puute ei rajoita kasvua. Kasvua rajoittavat yrittäjien ja yritysten kasvukyky sekä rahoituksen saatavuus. Tottakai, rakentaminen itsessään on rakentamisen ajan rakentajia työllistävää. Parasta kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa olisi kuitenkin alentaa julkisia maksuja kuten veroja eikä lisätä menoja jättimäisin investoinnein. Ne johtavat paineisiin korottaa veroja tai HSL:n lippujen hintoja.
Lopulta ratikkaratkaisuja saatetaan perustella ns strategisina investointeina: Otetaan tässä esimerkiksi Vantaan ratikka. Siitä saattaa tulla Vantaalle virheinvestointi, joka sitoo rahat pitkäksi aikaa sekä ajaa kaupungin talouden ahtaalle. Lisäksi se palvelee vain hyvin pientä osaa kuntalaisista. Ratikkaan sidottavat rahat ovat pois muutenkin taloudellisissa vaikeuksissa olevan kaupungin muista menotarpeista kuten kouluista, turvallisuudesta, katuverkon kunnosta ja ihmisten palveluista. Ratikasta voikin tulla juuri se investointi, joka estää muiden strategisten pyrkimysten toteuttamisen.
Käytävä keskustelu HSL:n lipunhinnoista antaisi viitteitä että raitioliikenteen investointipäätöksiä monessa kaupungissa tehdään ilman riittävän huolellista ennakkokäsitystä vaikutuksia tai sitä kuka investoinnin ja käytön lopulta maksaa. Verovaroilla tehtävistä investoinneista päätettäessä olisi ennakkoon tiedettävä kuka maksaa ja kuinka paljon. Nyt ratikat kulkevat julkisella velalla. Maksumiehiä ja -naisia etsitään jälkikäteen.
Vantaalla 8.9.2025
