Julkaistu Turun Sanomissa 30.12.2024

Turun kaupungin raitiotiehanke on herättänyt paljon jo nyt keskustelua. Hankkeen tavoitteet, Turun elinvoiman ja kaupunkikehityksen vahvistaminen sekä tiukkojen ilmastotavoitteiden edistäminen, ovat kannatettavia. On kuitenkin perusteltua kysyä, onko raitiotie todella paras tapa edistää Turun elinvoimaa?

Kaupunkikehityksen ja elinvoiman vahvistaminen on ollut yksi raitiotieinvestoinnin keskeisistä perusteluista. Turun kaupungille on maalailtu tulevaisuudenkuvaa tiivistyvästä, vetovoimaisesta ja asukasmäärältään kasvavasta kaupungista, jossa raitiotie toimii kehityksen moottorina.

Tämä kuulostaa hyvältä, mutta toistaiseksi julkisuudessa ei ole esitetty konkreettisia laskelmia siitä, miten raitiotie kasvattaisi yritystoimintaa, työllisyyttä tai asukasmäärää merkittävästi paremmin kuin vaihtoehtoiset ratkaisut. Esimerkiksi Tampereen raitiotien vaikutukset ovat olleet joukkoliikenteelle myönteisiä, mutta keskustan yritysten tilanne rakennusvaiheen aikana oli haastava, eikä ole selvää, onko keskustan asiakasvirtojen kasvu vastannut odotuksia.

Hankkeen alustava kustannusarvio, lähes 400 miljoonaa euroa, on valtava summa, josta parhaimmillaankin kaupungin maksettavaksi jää arvioiden mukaan noin 70 prosenttia. Tämä investointi tuo mukanaan merkittävän taloudellisen riskin.

Mikäli oletetut hyödyt, kuten lisääntyneen väestönkasvun ja elinvoiman myötä kasvaneet verotulot, eivät toteudu odotetusti, raitiotie jää Turulle raskaaksi taakaksi. Tällöin kaupunkilaiset maksavat hinnan niin kohonneina veroina kuin leikkauksina kaupunkilaisten palveluista.

Kaupungin elinvoimaa ei kasvateta 12 kilometrin raitiotielinjalla, vaan turkulaisen yritystoiminnan edellytysten vahvistamisella ja kasvun kautta syntyvien työpaikkojen kasvulla. Esimerkiksi kaupungin keskustan kaupat, muut pienyritykset ja ravintolat ovat keskeisessä roolissa keskustan elinvoimaisuuden tuottamisessa. Nämä toimijat ovat jo esittäneet julkisuudessa avunpyynnön konkreettisille tukitoimille elävän keskustan puolesta.

Raitiotien ei ole osoitettu tarjoavan ratkaisuja näihin tarpeisiin. Itse asiassa ennustetaan, että pitkän rakennusvaiheen aiheuttamat liikenneongelmat voivat edelleen heikentää keskustan yritysten toimintaa niin paljon, että osa niistä joutuu lopettamaan ennen kuin raitiotie on edes valmis.

Turun ilmastotavoitteet ovat kannatettavia ja välttämättömiäkin, mutta raitiotie ei ole ainoa keino saavuttaa niitä. Esimerkiksi sähköbussit tarjoavat kustannustehokkaamman ja joustavamman ratkaisun. Modernit sähköbussit ovat paitsi päästöttömiä myös nopeasti käyttöönotettavissa ilman vuosien rakennusvaihetta. Lisäksi sähköbussien reittejä voidaan muuttaa tarpeiden mukaan, mikä tekee niistä huomattavasti joustavampia kuin kiinteät raitiotielinjat.

Näin joukkoliikenteen kehittämisessä voidaan samalla saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä ja säilyttää kaupungin taloudellinen vakaus.

Pitkän aikavälin tavoite vahvistaa rakkaan kaupunkimme tulevaisuutta on kiistatta oikea. On kuitenkin huolestuttavaa, että päättäjät näyttävät valinneen kalliit ja riskialttiit keinot tavoitteiden saavuttamiseksi ilman, että raitiotien hyötyjä on punnittu kriittisesti ja verrattu realistisesti muihin vaihtoehtoihin.

Samaan hintaan voitaisiin toteuttaa joukkoliikenteen kehittämistä, yritystoiminnan tukemista ja työllisyyden parantamista tavalla, joka tuo Turulle aidosti enemmän elinvoimaa ja kestävää kasvua.

On aika pysähtyä miettimään, onko raitiotie oikea investointi, vai löytyisikö samaan tavoitteeseen parempia, vaikuttavampia keinoja? Näin voimme rakentaa Turusta kaupungin, joka menestyy ja kukoistaa ilman tarpeettomia taloudellisia riskejä.