Julkaistu Turun Sanomissa 30.9.2025.

Jos Malmö ei ryhtynyt rakentamaan raitiotietä, miksi Turku tekisi niin – vieläpä heikommassa taloustilanteessa, kysyy mielipidekirjoittaja.

Turun kaupunginhallitus ja joukko johtavia viranhaltijoita vierailee Malmössä. Valinta on osuva: Malmö on Turun tavoin kasvava ja monikulttuurinen kaupunki.

Myös Malmössä kaupungin maaperä on pehmeää savea. Raitiotien rakentamista selviteltiin pitkään, mutta hanke haudattiin. Ratkaisevina syinä olivat kustannukset ja maaperän riskit. Malmöläisten joukkoliikenneratkaisua turkulaisten on syytä kuunnella herkällä korvalla.

Malmössä todettiin, että raitiotie olisi vaatinut laajoja perustustöitä, kalliita johtosiirtoja ja tärinänhallintaa, mikä olisi nostanut kustannukset kestämättömiksi. Rakentamisen aikaiset haitat keskustan liikenteelle ja yrityksille arvioitiin huomattaviksi. Siksi Malmö päätyi valitsemaan Malmö Expressen -superbussijärjestelmän, joka tarjoaa monia raitiotien hyötyjä – korkean kapasiteetin, nopeammat ja luotettavat yhteydet – mutta murto-osalla kustannuksista.

Turussa tilanne on hyvin samanlainen. Keskustan maaperä on savipohjaista ja edellyttää mittavia arkeologisia kaivauksia. Pohjaolosuhteet luovat suuren riskin, että kustannukset 12 kilometrin pituiselle radalle karkaisivat reilusti arvioidusta vajaasta 400 miljoonasta eurosta ylöspäin.

Vertailukohdaksi käyvät Malmön superbussien infrastruktuurikustannukset, jotka Ruotsin valtiollisen selvityshankkeen (2016) mukaan olivat ensimmäisellä osuudella vuonna 2014 kaksi miljoonaa euroa ja arviot 2020-luvulla valmistuvissa 4–5 miljoonaa euroa kilometriä kohden.

Turun talous on alijäämäinen ja velkaantuminen kiihtyy. Kaupungin konsernin lainakanta oli vuoden 2024 lopussa jo lähes 1,8 miljardia euroa. Velka on kasvamassa nopeammin kuin koskaan aiemmin. Tällainen yhdistelmä – riskialtis maaperä ja velkaantunut talous – tekee raitiotiehankkeesta erityisen vaarallisen investoinnin.

Turkulaisten päättäjien ja hanketta voimakkaasti ajavien virkahenkilöiden on syytä kysyä itseltään: jos Malmö ei ryhtynyt rakentamaan raitiotietä, miksi Turku tekisi niin – vieläpä heikommassa taloustilanteessa?

On ironista, että Turun johto järjestää talousseminaarinsa juuri Malmössä – kaupungissa, joka hylkäsi raitiotien kustannusten ja maaperän riskien vuoksi ja vältti näin viisaasti turkulaisten vähättelemän riskiskenaarion.

Turun valtuutettujen tulisi tunnistaa, että savi ja eurot eivät taivu raiteille ilman merkittäviä riskejä. Kun vaihtoehtona on nykyaikainen sähkö- ja superbussiliikenne, jossa bussien kokoa voidaan joustavasti vaihtaa tarpeen mukaan, on syytä kysyä: miksi valita juuri kallein ja riskialttein ratkaisu?